Aloitimme juuri reformaation juhlavuoden. Lutherin teologisista löydöistä on kulunut 500 vuotta. Onko tällä muinaisella barettipäisellä pönöttäjällä mitään sanottavaa nykyaikana tai etenkään tulevaisuudessa? Väitän, että Lutherin teologian ytimessä oli feministinen teologia.
“Risti on meidän teologiamme” (crux sola est nostra theologia)
- Martti Luther
Yksi Lutherin teologian tärkeimpiä teemoja oli ristin teologia. Se on vastakohta kunnian teologialle, jossa Jumala on hyvyys ja rakkaus. Kunnian teologia on menestysteologiaa, jossa uskovan voi tunnistaa jo maan päällä hänen menestyksestään: Jumala antaa Hänen mielensä mukaisille ihmisille myönteisiä ja positiivisia asioita ja voittoja.
Jumalahan on Hyvyys ja Rakkaus. Hän antaa meille hyviä asioita. Kunnian teologia onkin vain kolikon toinen puoli. Jumala on myös hullu, luuseri, heikko ja sairas, ei-mitään. Jumalaan liittyy normi-ihmiselle järjettömiä asioita.
"Hän ei ansaitse teologin nimeä, joka katsoo Jumalan näkymättömiä ominaisuuksia luotujen välityksellä ymmärrettyinä.
Tämä käy ilmi niistä, jotka Roomalaiskirjeen 1. luvun mukaan menettelivät siten ja joita Apostoli kuitenkin kutsuu tyhmiksi. Jumalan näkymättömät ominaisuudet ovat voima, jumaluus, viisaus, vanhurskaus, hyvyys jne. Minkään näistä tietäminen ei tee arvolliseksi eikä viisaaksi.
Sen sijaan teologiksi kutsutaan ansaitusti sitä, joka ymmärtää Jumalan näkyvät, selkäpuolen ominaisuudet kärsimysten ja ristin kautta nähtyinä.
Jumalan selkäpuolen eli näkyvät ominaisuudet, so. ihmisyys, heikkous ja hulluus, ovat vastakohtia hänen näkymättömille ominaisuuksilleen; 1. Korinttolaiskirjeen 1. luvussahan näitä ominaisuuksia kutsutaan Jumalan heikkoudeksi ja hulluudeksi."
- Martti Luther (suomennos Tuomo Mannermaa, Kaksi rakkautta, s.41-43)
Miten tämä liittyy feministiseen teologiaan?
Feministinen teologia ei koske vain naisia. Se on kaikkien vähemmistöjen ja vajaavaltaisten teologiaa. Oli sitten kyse luonnonsuojelusta, sateenkaarikansasta, kolonialismista, hyväksikäytöstä, rasismista tai vähemmistöjen keskinäisestä sorrosta. Se on myös valkoihoisten cis-heteromiesten teologiaa, missä kohtaa heitä kohdellaan epätasa-arvoisesti.
Jumala ei etsiydy erityisesti niiden luo, joita ihmiset pitävät yleensä arvokkaimpina. Jumala etsiytyy sinne, missä ihminen on heikko tai ei-mitään. Vähemmistön edustaja, jos kuka, on saanut kokea se, mitä on olla ei-mitään. Missä ihminen kärsii vääryyttä, Jumala kärsii hänen rinnallaan.
Merkittävää ei ole vain se, mitä tunnemme kun olemme vahvoilla. Kärsimys tai häviö ei ole päämäärä tai jalosta itsessään ketään. Mutta Jumala näkee jotain erityisen arvokasta niissä ihmisissä, joissa moni ihminen ei näe mitään pelastamisen arvoista. Näin ollut läpi historian: Raamatussakin Jumala monesti valitsee yhteiskunnan vähäisimpiä ja menee sinne missä on sorrettuja. Raamattu on täynnä epätoivoisten ja katkerien ihmisten ääniä.
Maassa, jossa luterilaisuus on valtauskonto, voi helposti unohtaa kuuluvansa vähemmistöön maailmanlaajuisesti. Reformaation alkaessakin olimme vähemmistö. Se ei tarkoita, että olisimme jotenkin mitätön ääni. Ehkä se on meille voimavara: luterilainen kirkko voi uskottavasti olla kaikenlaisten vähemmistöjen ääni, huutavan ääni erämaassa. Näin palaamme myös todelliseen raamatulliseen uskoon reformaation hengessä.
Feministinen teologia on raamatuntulkintaa yhteiskunnallisen häviäjän näkökulmasta. Se antaa äänen niille, joilla ei kunnian teologiassa anneta ääntä. Se on ristin teologiaa.
Henna Salo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti