Israel on kirkon sokea piste

Israelin palestiinalaisiin kohdistuva rasistinen politiikka on ollut jälleen otsikoissa Ylen toimittaja Aishi Zidanin jouduttua viime viikolla etnisen profiloinnin kohteeksi yrittäessään tehdä työtään. Palestiinalaisiin ja palestiinalaistaustaisiin kohdistuva syrjintä ei kuitenkaan ole mitenkään uutta Israelissa. Mielenkiintoista sen sijaan on se, miten helposti nuo syrjivät käytännöt ja Israelin muut ihmisoikeusrikkomukset lakaistaan maton alle, kun kirkossa puhutaan Israelista.

                                                                                                                       

Kristillinen sionismi saa vapaasti kukoistaa Suomen luterilaisessa kirkossa. En ole ollut töissä yhdessäkään seurakunnassa, jossa ei järjestettäisi Israel-iltoja ja olen useasti messussa osallistunut esirukoukseen, jossa pappi erikseen rukoilee Israelin valtion puolesta. Monet seurakunnat järjestävät myös matkoja Israeliin. Käsitykseni mukaan noilla matkoilla harvoin mainitaan Israelin ihmisoikeusrikkomuksia tai sotarikoksia. Myös palestiinalaisten kristittyjen olemassaolo unohtuu kovin helposti.

Kristillisessä sionismissa on kyse siitä, että Israelin valtion tukeminen kuuluu kristityn velvollisuuksiin. Valitettavasti tämä tarkoittaa usein myös katseen kääntämistä pois Israelin valtion rasistisesta politiikasta ja sotarikoksista. Israel halutaan nähdä hyviksenä, ”Lähi-idän ainoana demokratiana”, joka ei tee virheitä. Jopa Israelin pommittaessa gazalaisia lapsia ja sairaaloita, käännetään nuo sotarikokset Hamasin tai palestiinalaisten syyksi ja Israel nähdään valtiona, joka vain toteuttaa oikeuttaan puolustaa itseään.

Israelin tukemisessa tai Israelin puolesta rukoilemisessa ei ole mitään väärää, kuten ei ole minkään muunkaan valtion puolesta rukoilemisessa. Israelin siunaaminen ei kuitenkaan tarkoita, että valtion rikoksia ja vääryyksiä tulisi siunata. Päinvastoin kristittyjen profeetallinen tehtävä on huomauttaa noista vääryyksistä ja tehdä kaikkensa, jotta ne saataisiin päättymään. Israelin sotarikosten tuominen päivänvaloon ja palestiinalaisten puolesta puhuminen ei tarkoita Israelin olemassaolon kieltämistä, tai Hamasin puolelle asettumista, samalla tavoin kuin Suomen valtion politiikan kritisoiminen ei tarkoita epäisänmaallisuutta. Vanhan testamentin profeetat kritisoivat hyvin kovasanaisesti Israelin kuninkaita, jotka sortivat köyhiä ja vähäosaisia. He tekivät tämän, koska he välittävät Israelin kansasta ja haluavat sen muuttaman toimintatapojaan. Samalla tavalla kuin Israelin toimintaa nykyäänkin kritisoivat juutalaiset ja juutalaisjärjestöt.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole vastustaa Israelin valtiota tai juutalaisia. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on herätellä Suomen luterilaista kirkkoa muuttamaan sitä tapaa, jolla kirkossa puhutaan Israelista. Tätä toivovat myös Palestiinan kristityt, jotka ovat Kairos Palestine -dokumentissa julkaisseet avunpyyntönsä maailman kirkoille, jotka perinteisesti ovat nähneet vain Israelin näkökulman konfliktiin. Maailman suurin ekumeeninen toimielin, Kirkkojen maailmanneuvosto, on kuullut tuon avunhuudon ja puhuu kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta, tunnustaen Israelin sotarikokset ja laittoman miehityksen palestiinalaisille aiheuttaman kärsimyksen. Myös Suomen luterilainen kirkko kuuluu Kirkkojen maailmanneuvostoon, mutta sen kanta Israelin toteuttamiin vääryyksiin tuntuu olevan paljon epäselvempi kuin KMN:llä.

Vuonna 2009 julkaistu etelä-afrikkalainen tutkimus pyrki selvittämään, toteuttaako Israel miehittämällään länsirannalla apartheidin tunnusmerkit täyttävää politiikkaa. Etelä-afrikkalaisista, yhdysvaltalaisista, brittiläisistä ja israelilaisista tutkijoista koostuneen tutkimusryhmän puolitoista vuotta kestäneen tutkimuksen mukaan Israelin toteuttama politiikka on verrattavissa Etelä-Afrikassa tapahtuneeseen rotusortoon. Kuka tahansa länsirannalle matkustava voi itse käydä katsomassa israelilaisille ja palestiinalaisille erikseen rakennettuja bussipysäkkejä ja valtateitä sekä alueita, jotka ovat sallittuja vain juutalaisille ja todeta, että Etelä-Afrikan ja Yhdysvaltojen historiassa tutuksi tulleet apartheid-käytännöt ovat totisinta totta vielä tämän päivän Israelissa. Kansainvälinen kristillinen kirkko oli vahvasti mukana murtamassa Etelä-Afrikan apartheidia, mutta monelta osin tukee Israelin valtiota, joka toteuttaa täysin samanlaista politiikkaa. Israelin syrjivän politiikan ja sotarikosten myöntäminen ei ole antisemitismiä tai Israelin vastustamista. Sen pitäisi olla oikeudenmukaisuuteen ja jokaisen luodun ihmisen ihmisarvoon uskovalle kirkolle itsestäänselvyys.

Matias Uusisilta

Kirjoittaja opiskelee uskontojen suhdetta rauhaan ja konflikteihin Uppsalan yliopistossa

Ps. Israel on ollut viime aikoina otsikoissa johtuen myös valtion tavasta vangita alaikäisiä palestiinalaisia. Yksi näistä lapsista on 16-vuotias Ahed Tamini, jonka vangitseminen on saanut myös paljon medianäkyvyyttä. Mikäli haluat painostaa Israelia vapauttamaan Taminin, sekä muut lapsivangit, voit allekirjoittaa Amnestyn vetoomuksen täällä: https://www.amnesty.fi/vetoomukset/israel-palestiinalaisnuori-ahed-tamimi-vapautettava/