Onko lihan syöminen syntiä?

Suoraan kysymykseen harvoin saa täysin yksioikoista vastausta – niin ei käy nytkään. Nimittäin Raamatun arvopohjaan turvautuen lihan syöminen sinänsä ei ole syntiä. Vanhan testamentin alussa on peräkkäin kaksi aika erilaista luomiskertomusta. Kummankin kertomuksen mukaan ensimmäiset ihmiset söivät paratiisissa vain kasviksia ja hedelmiä ravinnokseen. Ehkä yleinen vegaanius on tila, jota voi tavoitella kuin utopiaa. Asia, josta voi haaveilla, mutta joka tuskin tässä maailmassa toteutuu.

Aatami ja Eeva eivät pysyneet paratiisissa, tapahtui syntiinlankeemus. Kuvaavasti se tapahtui, kun ihminen söi jotain mitä ei olisi pitänyt. Kaikki muuttui.

Tuhansia vuosia ihmiset elivät paimentaen eläimiä. Eläimet olivat kyllä kauppatavaraa ja niitä syötiinkin. Hyvä esimerkki tästä on Jeesuksen kertoma Tuhlaajapojan tarina. Kun kadoksissa ollut poika saapuu kotiin, on suuren juhlan aika. Silloin teurastetaan syöttövasikka. Pöytään pannaan parasta mitä talossa on.

Toinen kuuluisa eläimiin liittyvä kertomus on Hyvän Paimenen kertomus. Siinä Hyvä Paimen jättää laumansa, 99 lammasta, lähteäkseen etsimään sitä yhtä joka on kadoksissa. Juutalainen elämä 1500 eKr. alkaen oli sellaista, jossa jokainen yhteisön jäsen tiesi, miten lammaslauma käyttäytyy, kuinka paimen toimii, ja minkä arvoisia lehmät ovat. Siksi Jeesus käytti niitä esimerkkeinä. Samalla tavalla kuin nykyisin ehkä tiedetään paljonko autot maksavat, minkälainen työ on kassahenkilön työ, tai minkälainen kotieläin on koira.

Ihmisen ja eläimen suhde oli Raamatun aikoina erilainen kuin nykyinen tuotantoeläimen ja hänen omistajansa suhde. Eläimet elivät ulkona isoissa laumoissa, kukin omalle lajilleen melko tyypillistä elämää. Toki silloinkin oli juottovasikoita ja eläinten pidossa oli varmasti muitakin nykyajan etiikan mukaisia ongelmia.

Iso ongelma nykyisin on eläinten ja lihan tehotuotanto. Se ei jätä mitään sijaa ihmisen ja eläimen liitolle, kumppanuudelle tai vastavuoroiselle hyötymiselle. Se on kuin eläinten jättiläismäinen organisoitu keskitysleirijärjestelmä. Ja tämä on sekä väärin että syntiä.

Ihminen luotiin Jumalan kuvaksi, mutta ei ihminen ole ainoa Jumalan luomus. Koko luomakunta, kaikki luonto on Jumalan luomaa. Ja ihminen rikkoo Jumalaa, luontoa ja itseään vastaan tehdessään eläimistä, elävistä Jumalan luomista olennoista, vain välikappaleen lihantuotantoon. Siinä luomakappaleen arvo otetaan pois ja eläimellä on vain lihan arvo. Eläimellä ei ole tehotuotannossa muuta roolia kuin olla mahdollisimman tuottava lihan, munien, maidon ja poikasten suhteen.

Monet eläinten tehotuotannon puolustajat vetoavat siihen, että he noudattavat säännöksiä ja toimivat lain sallimissa puitteissa. Näin varmasti onkin. Mutta eläinten kohtelu tehotuotannossa on eräs räikeimpiä esimerkkejä siitä, kuinka ihminen toimii lain sallimissa rajoissa, ja silti totaalisen väärin kaikilla eläimiä yhtään kunnioittavilla eettisillä mittareilla. Yksikään eläin ei koskaan suostuisi tuollaiseen kohteluun. Yksikään eläin ei halua kuolla ihmisten mielihalujen vuoksi. Yksikään eläin ei halua elämänsä olevan kärsimystä tai antaa jälkeläisiään pois.

Kun Jumala loi maailman, hän sanoi ensimmäiselle ihmiselle, että ihmisen tehtävä on viljellä ja varjella maata. Tilanne on nyt sellainen, että ollaan kyllä viljelty. Tehoviljelty pellot, tehotuotettu eläimet, tehokalastettu kalat, tehohakattu metsät, suot on tehokuivatettu ja maapallo on tuhon partaalla. Mutta Jumalan antama tehtävä, maan varjelu, on jäänyt lapsipuolen asemaan. Tämä on yksiselitteisesti väärin ja syntiä. Ihminen on oman itsekkyytensä ja ahneutensa vanki.

Onko lihan syöminen syntiä? Tehotuotetun lihan syöminen on syntiä. Samoin on tehokalastetun kalan syöminen. Ja siltikin on vaikeaa puhua tästä avoimesti yhteiskunnassamme. Ettei lihansyöjä vain pahoittaisi mieltään, tai elinkeinonharjoittaja kokisi oloaan uhatuksi. Ehkä lihansyöjän pitääkin pahoittaa mielensä tehdäkseen muutoksen ruokavaliossaan. Ehkä eläinten tehotuotannossa toimivien elinkeinonharjoittajien pitääkin tuntea olonsa uhatuksi, jotta voivat vaihtaa elämänsä suuntaa. Ei toisten kärsimyksen varaan voi rakentaa omaa elämäänsä – ainakaan samalla esittäen kristittyä.

Tuuli Aitolehti
Kirkkoanarkisti ja pappi
Helsinki

Kirjoitus on julkaistu alun perin Eläinoikeuspuolueen (EOP) Vieraskynä-blogissa 22.7.2017.