Tarvitsevatko syrjityt sympatiaamme?

Sympatiaan suhtaudutaan yleensä positiivisesti. Sympaattinen ihminen tulee iloiseksi toisen riemusta ja suree yhdessä hänen kanssaan. Sympatia ei kuitenkaan edellytä kykyä ymmärtää toisen näkökulmaa. Se ei siksi ole hyvä työkalu syrjivien rakenteiden purkamiseen.

Helsingin kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtaja Tommi Laitio kirjoitti taannoin sympatiasta mainion kolumnin Kirkko ja kaupunki –lehteen. Laitio perustelee siinä, miksi sympatia toimii nuorten kanssa huonosti. (https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/tama-ei-ole-1970-luku)

Nuoren murheisiin sympaattisesti suhtautuva aikuinen yrittää luoda yhteyden vertaamalla nuoren kokemuksia omaan nuoruuteensa. Nuorta aikuisen asenne ei lohduta. Hänen näkökulmastaan aikuinen puhuu vain itsestään eikä ymmärrä nuoren tunteita.

Nuorten ja aikuisten välisen vuorovaikutuksen logiikka pätee kaikkien muidenkin ihmisten kohdalla. Sympatia on riittämätön väline toisen kokemuksen syvälliseen ymmärtämiseen, koska se perustuu vertailuun. Sympatisoija tarkoittaa hyvää mutta peilaa tilannetta oman napansa kautta.

Henkilö, jonka kirkko suostuu vihkimään (esimerkiksi monet heterot) saattaa tuntea itsensä surulliseksi siitä, ettei kirkko vihi avioliittoon samaa sukupuolta olevia pareja. Hän kuvittelee, miten kamalalta tuntuisi, jos hän itse ei saisi kirkolta tasavertaista tunnustusta liitolleen. Hän ei kuitenkaan tiedä, miltä vihkioikeuden epääminen oikeasti tuntuu niistä, joita se koskettaa.

Sympatia pitää yllä valta-asetelmaa

Esimerkin henkilö voi kanavoida tunnekuohunsa toimintaan ja allekirjoittaa nettiadressin, jossa vaaditaan kirkkoa muuttamaan avioliittokäsitystään. Sympatia saattaa siis toimia muutoksen liikkeellepanevana voimana, mutta se ei riitä silloin, kun yhteisöstä yritetään rakentaa aidosti tasa-arvoista.  

Valta-asemassa olevien syrjityille osoittama sympatia on nimittäin ylhäältä alas suuntautuvaa hyväntekeväisyyttä. Syrjittyyn samastuva yrittää osoittaa tukeaan sanomalla “Tiedän miltä sinusta tuntuu,” ja pitää samalla kiinni vallastaan määritellä toisen tunteman kivun laatu ja syvyys. Pahimmillaan sympatia mitätöi ja sulkee syrjityn suun. 

Empatia mahdollistaa tasavertaisen vuorovaikutuksen

Rakenteellisen syrjinnän purkamiseksi ei siis ole tarkoituksenmukaista yrittää samastua kokemukseen, joka on kaukana omista etuoikeuksita. Tärkeää on sitä vastoin oivaltaa, että toisen tuntemuksia ei tarvitse jakaa voidakseen omalla toiminnallaan edistää tasavertaista kohtelua.

Valta-asemassa olevien on tavoiteltava empaattista suhtautumista eli pyrittävä vilpittömästi ymmärtämään, mistä toisen kokemuksessa on kyse. Ymmärtäminen onnistuu parhaiten kuuntelemalla kärsivällisesti ja tunnustamalla oma kyvyttömyys selittää toista ihmistä.

Empatia on paljon vaativampaa kuin sympatia, koska se edellyttää kunnioitusta toisen ihmisen erillisyyttä kohtaan ja kykyä katsoa asioita hänen näkökulmastaan. Empatia on kuitenkin tavoittelemisen arvoista. Aidosti tasa-arvoisia yhteisöjä voidaan rakentaa vain niin, että jokaisella on mahdollisuus tulla kuulluksi ja ymmärretyksi.

Katariina Väisänen

Kirjoittaja tekee työkseen kirkkojen yhteistä ihmisoikeustyötä.