Havaintoja seurakunnan leirien sukupuolittumisesta

Edelleen seurakunnissa ja järjestöissä järjestetään leirejä, jotka on lähtökohtaisesti suunnattu eksklusiivisesti yhden sukupuolen edustajille, esimerkiksi tyttö- ja poikaleirejä. Tällainen tuntuu vähän kummalliselta: miksi varsinkin lasten tai nuorten kesäleireillä, joilla olennaisinta on yhdessäolo ja yhteinen hauskanpito, halutaan rajata osa ihmisistä pois leiriltä? Pohdin tätä asiaa muutaman itselleni vastaantulleen esimerkin kautta, joista ei toki voi tehdä yleistyksiä kaikkiin leireihin kaikissa seurakunnissa, mutta ehkä ne antavat yhden näkökulman aiheeseen.

Tuorein esimerkkini on seurakunnan tyttöleiriltä, jossa osallistujat olivat kakkos-nelosluokkalaisia nuoria naisoletetuja. Ohjaajien joukossa olin ainoa mies. Syy siihen, miksi  seurakunta järjesti tyttöleirin, oli kuulemma se, että leireille ilmoittautuneista merkittävästi suurin osa oli tyttöjä, minkä vuoksi oli kannatti järjestää mieluummin kesän aikana erikseen tyttö-, poika ja sekaleirit kuin hajauttaa vähäiset pojat tasaisesti kaikille leireille, jolloin joka leirillä pojat olisivat olleet merkittävä vähemmistö. En sitten tiedä, olisko ollut ongelma, että poikia on selkeä vähemmistö. Kuitenkin sain itsekin jonkin verran leiriläisiltä kuittailua siitä, että olin ainoa mies leirillä. Jos olisin ollut nuorempi, tällainen naljailu olisi voinut tuntua ikävältä. Ehkä tällaisen keskinäisen piikittelyn vähentämiseksi ainakin tässä seurakunnassa on valittu toteuttaa leirit binäärisen sukupuolijaon kannalta joko mahdollisimman tasapainotettuina tai homogeenisinä.

Toinen esimerkkini on seurakunnasta, jossa toteutettiin kesän aikana useampi rippileiri, joista yksi oli poikaleiri ja muut sekaleirejä. Vain miesoletettujen ottaminen tälle yhdelle leirille johtui siitä, että sille oli ilmoittautunut vain muutama naisoletettu, jolloin katsottiin käytännöllisemmäksi sijoittaa heidät kesän muille leireille ja pitää leiri ainoastaan ilmoittautuneiden poikien kesken. Sukupuolijakauma ei vaikuttanut leirin sisällölliseen toteutukseen mitenkään: ohjaajissa ja isosissa mukana oli sekä miehiä että naisia, ja hengellinen ohjelma oli aivan samansisältöinen. Rakkaus-teempäivänäkin käsiteltiin aivan samoja kysymyksiä kuin sekaleireilläkin: Raaamatun käsitystä rakkaudesta, seksuaalisuuteen, seksuaaliterveyteen ja kirkolliseen avioliittoon liittyviä käytännön kysymyksiä sekä pidettiin ohjaajien toteuttama kysy mitä vaan -paneelikeskustelu. Toisaalta aikanaan omalla riparillani meitä oli kolme poikaa loppujen leiriläisten ollessa naisoletettuja, mikä toimi hyvin meidän poikien saadessa ehkä vähän enemmän huomiota kuin muut leiriläiset, niin pahassa kuin hyvässäkin. Loppujen lopuksi leirin voi toteuttaa monin tavoin, ja sen onnistuminen riippuu monista muista(kin) asioista kuin osallistujien sukupuolesta.

Seurakunnan leirit ovat saaneet paljon kritiikkiä liittyen sukupuolirooleihin, ja usein aivan syystä. Leireillä on olemassa edelleen monia sukupuolittavia ja sukupuolistrereotypioita toistavia käytänteitä, kuten sukupuoliasioilla vitsailevat sketsit, rakkausoppituntien cisheteronormatiiviset seurusteluoletukset, tapa jakaa ryhmä tyttöihin ja poikiin silloin kun tarvitaan nopea kahtiajako esim. ruokalaulua varten. Jotain kertoo myös se, että isosille tarkoitettujen leikkien oppaasta löytyy leikki nimeltä Apinamies ( http://www.mukaan.net/joomla/leikit/riparileikkeja) joka on hyvin monella tapaa seksistinen ja epäsensitiivinen. Parannettavaa siis on.

Kuitenkin asioihin on jo nyt saatu parannusta. Esimerkiski uusi rippikoulun opetussuunnitelma (http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/sp?open&cid=Content237F32) korostaa, että jokainen rippikoululainen tulee kohdata yksilönä, ja ohjaajilla on oltava riittävät ryhmänohjaajataidot, jotta he kykenevät huomioimaan ryhmän inklusiivisuuden sekä puuttumaan ryhmässä esiintyvään kiusaamiseen. Monet seurakunnan työntekijät ovat nykyään tietoisia ja kiinnostuneita seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuudesta, ja ottavat ne leirien toteutuksessa huomioon. Toivoa siis on, että jatkossa jokainen, ei vain johonkin intersektionaaliseen vähemmistöön kuuluva, leirille osallistuja, voisi tuntea olonsa turvalliseksi. Leirien tarkoitus on, että jokainen niille osallistuva voisi tuntea leirin käytänteiden kautta olevansa Jumalan kutsuma eikä torjuma. 

- Riki Kuivalainen
Kirjoittaja työskentelee kesäteologina seurakunnan leireillä.