Elokuva-arvostelu: Maria Magdaleena

Maria Magdaleena

Suomen ensi-ilta pe 23.3.2018

Piinaviikon kynnyksellä pääkaupunkiseudun elokuvateattereissa sai ensi-iltansa sai Garth Davisin ohjaama elokuva, joka nostaa esiin ehkä Raamatun kiehtovimman naishahmon, Maria Magdaleenan. Havahduin Magdalan Mariaan vuosi sitten pääsiäisenä, kun sain käsiini Cynthia Bourgeaultin kirjan The Meaning of Mary Magdalene: Discovering the Woman at the Heart of Christianity. Jeesuksen lähipiiriin kuulunut nainen, jonka muistan peruskoulun uskonnontunneilta lähinnä prostituoituna, josta Jeesus ajoi pois seitsemän pahaa henkeä, esitellään kirjassa yllätyksekseni Jeesuksen uskottuna opetuslapsena, ystävänä ja tukijana, jonka huono maine osoittautuu ensisijaisesti kirkonmiesten tarkoituksenmukaiseksi luomukseksi. Samoilla linjoilla on myös Maria Magdaleena -elokuva.

Elokuva on kokemuksena vaikuttava. Se on kerronnaltaan vähäeleinen, mutta täynnä sanomaa, joka jättää jäljen. Elokuvan päähenkilö on naimakauppoja pakeneva Magdalan Maria, joka liittyy perheensä vastustuksesta huolimatta Jeesuksen opetuslapsiin ja jättää siihenastisen elämän taakseen. Marian näkökulman kautta elokuva tuo esiin alistettujen naisten maailman – todellisuuden, jossa nainen on kehdosta hautaan miehen omaisuutta.

Ruusuista ei ole Magdalan Marian matkanteko opetuslastenkaan joukossa. Nainen, jolle Jeesus osoittaa ystävyyttä ja kiintymystä, herättää luonnollisesti kateutta, vastustustakin. Erityisesti Maria Magdaleenan ja Pietarin välinen suhde on kitkainen. Siinä missä miesapostolien tavoitteena on Jumalan valtakunnan pystyttäminen poliittisin keinoin, Marialle valtakunta on ihmisen sisäistä todellisuutta, mystistä yhteyttä, tässä ja nyt.

Magdalan Marian sanoma on selkeä: maailma muuttuu vain, kun me itse muutumme ja ymmärrämme, että Jumalan valtakunta alkaa meistä itsestämme. Henkilökohtaisesti vaikuttavimpana kuvastona koin kohtaukset, joissa Maria virittäytyy kärsivän lähimmäisen kanssa sellaiseen henkiseen yhteyteen, joka kannattelee läsnäolollaan toisen ihmisen kärsimystä ja tuskaa. Elokuvan alussa Maria auttaa pelokasta nuorta naista synnyttämään. Toisessa kohtauksessa Maria ja Pietari löytävät tuhotun kylän, jonka kuvasto on kuin tuhoamisleirien raunioista. Pietari haluaa jatkaa matkaa, mutta Maria kieltäytyy lähtemästä kuolemaa tekevän äidin luota. Pietari nostaa äidin viereltä lapsen syliinsä, mutta lapsi menehtyy. Marian kyky kohdata inhimillinen kärsimys, asettua sen äärelle, tukea ja kulkea mukana, on jotain muuta kuin poliittisesta kapinasta unelmoivien miesapostolien voima, joka lopulta tuhoaa myös rakastetun Mestarin maanpäällisen elämän. Eikä Maria Magdaleena hylkää Jeesusta silloinkaan, kun muut hylkäävät.

Elokuvaa tuskin kannattaa mennä katsomaan minään suurena, elokuvaakerrontaa uudistavana teoksena. Sitä on Suomen ulkopuolella arvosteltu hitaasta kerronnasta ja on totta, ettei kyseessä ole mikään erotiikkaa tihkuva tai Graalin maljan jalanjäljissä salaliittoteorioita punova toiminta-elokuva. Kristinuskon historiasta ja erityisesti feministisestä kristinuskon tulkinnasta kiinnostuneille uskallan elokuvaa kuitenkin suositella. Plussaa myös siitä, että tässä elokuvassa myös kristinuskon pääpahis Juudas (jota esittää valovoimainen ranskalaisnäyttelijä Tahar Rahim) saa ymmärrystä osakseen.

Tiina Kristoffersson

Musiikkiteatterin toiminnanjohtaja

Elokuvan trailerin voit katsoa täältä: https://www.youtube.com/watch?v=mCDZtx-eRDs&feature=youtu.be