maanantai 16. huhtikuuta 2018

Sodoman synti

Sisältövaroitus: homofobia, rasismi, seksuaalinen väkivalta

Sinun sisaresi Sodoman synti oli julkea itsekkyys. Hän vietti tyttärineen yltäkylläistä ja huoletonta elämää, mutta kurjalle ja köyhälle hän ei avannut kättään.
·       Hesekiel 16:49-50

Tarina Abrahamista, tämän veljenpojasta Lootista ja Lootin perheen kotikaupungista (1. Moos. 18:16-19:30) on varmasti yksi väärinymmärretyimpiä kohtia Raamatussa. Monet kohtaan törmänneet ovat tarttuneet sen sanoihin kuin aseisiin, kun on ollut puhe homoudesta. Sodoman kaupungin miesten käytöstä on usein luultu homoseksuaaliseksi. Näin kohta, jossa jopa Raamatun itsensä mukaan (ks. ylläoleva lainaus Hesekielin kirjasta) on kyse äärimmäisestä, tietoisesta epävieraanvaraisuudesta, on muuttunut lyömäaseeksi seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

Tarina menee näin: Abrahamin veljenpoika Loot on asettunut Sodoman kaupunkiin asumaan perheensä kanssa. Eräänä iltana kaupunkiin tulee kolme miestä, jotka Loot pyytää viettämään yön luonaan. Kun kaupungin miehet kuulevat vieraista, he ryntäävät Lootin talolle. He huutavat oven edessä:

"Missä ovat ne miehet, jotka tulivat tänä iltana luoksesi? Tuo heidät tänne, me haluamme maata heidät!"

Jumala ei anna näin tapahtua. Yön pimettyä Loot pakenee perheineen kaupungista. Kolme vierasta, jotka todellisuudessa ovat enkeleitä, saavat vahvistuksen kuulemalleen. Heidät on lähetetty tutkimaan Sodomasta lausuttuja syytöksiä, ja ne ovat osoittautuneet tosiksi. Sodoma on juuri niin julma paikka kuin he ovat kuulleet. Vielä samana yönä Jumala tuhoaa kaupungin ja kaikki sen asukkaat. Vain Loot tyttärineen pääsee pakoon. Kokemuksen traumatisoima Loot ei enää uskalla asettua asumaan uuteen kaupunkiin vaan valitsee kodikseen mieluummin luolan.

Huomionarvoista tilanteessa on, että Loot on itsekin ulkopuolinen kaupungissa: maahanmuuttaja, kotoisin Kaldean Urista. Sodoman on tulkittu sijainneen nykyisen Kuolleenmeren alueella. Ur taas sijaitsi Persianlahden rannalla, 500 kilometriä länteen Sodoman oletetusta sijainnista.

Sodomalaiset miehet siis kuulevat, että kaupungissa asuva maahanmuuttajamies on saanut vieraita. Ilman sen kummempaa pohdintaa he ryntäävät Lootin talolle aikeenaan tehdä vieraille seksuaalista väkivaltaa. Kun Loot yrittää panna vastaan, miehet huutavat:

"Pois tieltä! Tuo yksi on tullut muukalaisena tänne asumaan, ja hän pyrkii jo määräilemään meitä. Nyt sinun käy vielä pahemmin kuin noiden miesten!"

Kuulostaa hälyttävän tutulta, että miesten väkivaltainen uho kohdistuu juuri maahanmuuttajamieheen ja hänen vieraisiinsa. Kyseessä ei tietenkään ole homoseksuaalisuuden ilmaus vaan seksuaalisella väkivallalla, joukkoraiskauksella uhkailu. Miehethän sanovat itsekin, että vieraiden miesten käy pahasti, ja Lootin “vielä pahemmin.” Ilmiö, joka uhkausten taustalla on, ei ole seksuaalisuus vaan muukalaisvihamielisyys, rasismi.

Raamatussa ei puhuta homoseksuaalisuudesta mitään, koska käsitettä ei kirjojen syntyaikana tunnettu. Homoutta käsitteenä ei vastusteta eikä puolusteta. Sitä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Kuuluisia samansukupuolisia pareja tietenkin on, esimerkiksi Daavid ja Jonatan:

“Niin Jonatan teki liiton Daavidin suvun kanssa ja sanoi: "Herra kostakoon Daavidin vihollisille!" Ja Jonatan pyysi vielä Daavidiakin vannomaan heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän rakasti Daavidia yhtä paljon kuin omaa henkeään.” - 1. Sam. 20:16-17

Daavid sanoi:
“Raskas on suruni sinun tähtesi, veljeni Jonatan.
Sinä olit minulle rakas.
Minulle oli sinun ystävyytesi
naisen rakkautta ihanampi. - 2. Sam. 1:26

Nyt joku voi sanoa, että ystäviähän nämä miehet olivat eivätkä rakastavaisia! Ja niinkin voi ajatella. Emme saa koskaan tietää, kumpi oli kyseessä - tuhansien vuosien takaisten tekstien tulkitseminen on aina arvailua.

Hyvinkin helposti todennettava muukalaisvihamielisyys sen sijaan elää ja voi Raamatun lehdillä hyvin. Se ei kuitenkaan koskaan ole hyväksyttyä vaan pikemminkin tuomittava ominaisuus.

Samasta tuomittavasta muukalaisvihamielisyydestä kertoo Toisen Mooseksen kirjan alku. Siinä israelilaiset ovat päätyneet Egyptiin nälänhätää pakoon - he ovat siis kuin nykyajan ilmastopakolaisia. Ilmapiiri heitä kohtaan on vihamielinen:

“Egyptissä nousi valtaan uusi kuningas, joka ei tiennyt Joosefista mitään. Hän sanoi kansalleen: "Israelilaiset ovat tulleet liian lukuisiksi ja voimakkaiksi. Nyt meidän on toimittava viisaasti, etteivät he enää lisäänny. - - Niin israelilaisille asetettiin työnjohtajia, joiden oli määrä näännyttää heidät raskaalla pakkotyöllä. Heidät pantiin rakentamaan Pitomin ja Ramseksen kaupungit, joihin tuli faraon varastot. Mutta mitä enemmän heitä sorrettiin, sitä enemmän he lisääntyivät ja sitä laajemmalle he levisivät, niin että egyptiläiset alkoivat vihata heitä. He pakottivat lopulta israelilaiset orjikseen ja katkeroittivat heidän elämänsä ankaralla työllä, laastin- ja tiilenteolla ja raskaalla maatyöllä, kaikenlaisella pakkotyöllä.” (2. Moos 1:8-14)

Egyptin kuninkaan kohtalo on kuitenkin karu; sorretut kääntyvät sortajaansa vastaan ja meri huuhtoo kuninkaan sotavaunut tiehensä. Samoin käy Sodoman väkivaltaisille miehille: tuli peittää heidät alleen.

Raamatun sanoma on harvoin suunnattu tyytyväisille, menestyville ja etuoikeutetuille. Päinvastoin se on lupaus vapaudesta niille, joita elämänsä onnistujat kolhivat viedessään puheenvuorot palavereissa, pullat kahvipöydässä ja palstatilan vähemmistöjä koskevassa keskustelussa.

Jokaisessa meistä on näitä molempia. Ripaus niin etuoikeutettua kuin kolhittua, sortajaa kuin sorrettua. Siksi myös Raamatun lupaukset vapaudesta koskettavat jokaista.

Ajattelen kuitenkin itse, ettei minun käy päinsä jäädä vain tunnelmoimaan Jumalan lupauksien äärelle. On tehtävä työtä, tehtävä parannusta. Se, mikä minussa on kolhittua, ansaitsee tilaa ja vapautta hengittää; ja se, mikä minussa on etuoikeutettua, minun on tunnistettava, käsiteltävä ja tehtävä mahdollisuuksien mukaan vaarattomaksi, etten olisi esteenä toisten vapaudelle.

Lopuksi vielä profeetta Jesajan (Jes. 58:6-8) esimerkki parannuksen tekemisestä:

että vapautat syyttömät kahleista,
irrotat ikeen hihnat
ja vapautat sorretut,
että murskaat kaikki ikeet,
murrat leipää nälkäiselle,
avaat kotisi kodittomalle,
vaatetat alastoman, kun hänet näet,
etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.
Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi
ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen.

PS. Jos sinun on vaikea kuvitella, millä tavoin saattaisit olla etuoikeutettu, suosittelen lämpimästi tutustumista harjoitukseen nimeltä etuoikeuskävely.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti