Sisältövaroitus: homofobia, rasismi,
seksuaalinen väkivalta
Sinun sisaresi Sodoman synti oli julkea itsekkyys. Hän
vietti tyttärineen yltäkylläistä ja huoletonta elämää, mutta kurjalle ja
köyhälle hän ei avannut kättään.
Tarina Abrahamista, tämän
veljenpojasta Lootista ja Lootin perheen kotikaupungista (1. Moos.
18:16-19:30) on varmasti yksi
väärinymmärretyimpiä kohtia Raamatussa. Monet kohtaan törmänneet ovat
tarttuneet sen sanoihin kuin aseisiin, kun on ollut puhe homoudesta. Sodoman
kaupungin miesten käytöstä on usein luultu homoseksuaaliseksi. Näin kohta,
jossa jopa Raamatun itsensä mukaan (ks. ylläoleva lainaus Hesekielin kirjasta)
on kyse äärimmäisestä, tietoisesta epävieraanvaraisuudesta, on muuttunut
lyömäaseeksi seksuaalivähemmistöjä kohtaan.
Tarina menee näin: Abrahamin
veljenpoika Loot on asettunut Sodoman kaupunkiin asumaan perheensä kanssa.
Eräänä iltana kaupunkiin tulee kolme miestä, jotka Loot pyytää viettämään yön
luonaan. Kun kaupungin miehet kuulevat vieraista, he ryntäävät Lootin talolle.
He huutavat oven edessä:
"Missä ovat ne miehet, jotka tulivat tänä iltana
luoksesi? Tuo heidät tänne, me haluamme maata heidät!"
Jumala ei anna näin tapahtua. Yön
pimettyä Loot pakenee perheineen kaupungista. Kolme vierasta, jotka
todellisuudessa ovat enkeleitä, saavat vahvistuksen kuulemalleen. Heidät on
lähetetty tutkimaan Sodomasta lausuttuja syytöksiä, ja ne ovat osoittautuneet
tosiksi. Sodoma on juuri niin julma paikka kuin he ovat kuulleet. Vielä samana
yönä Jumala tuhoaa kaupungin ja kaikki sen asukkaat. Vain Loot tyttärineen
pääsee pakoon. Kokemuksen traumatisoima Loot ei enää uskalla asettua asumaan
uuteen kaupunkiin vaan valitsee kodikseen mieluummin luolan.
Huomionarvoista tilanteessa on, että
Loot on itsekin ulkopuolinen kaupungissa: maahanmuuttaja, kotoisin Kaldean
Urista. Sodoman on tulkittu sijainneen nykyisen Kuolleenmeren alueella. Ur taas
sijaitsi Persianlahden rannalla, 500 kilometriä länteen Sodoman oletetusta
sijainnista.
Sodomalaiset miehet siis kuulevat,
että kaupungissa asuva maahanmuuttajamies on saanut vieraita. Ilman sen kummempaa
pohdintaa he ryntäävät Lootin talolle aikeenaan tehdä vieraille seksuaalista
väkivaltaa. Kun Loot yrittää panna vastaan, miehet huutavat:
"Pois tieltä! Tuo yksi on tullut muukalaisena
tänne asumaan, ja hän pyrkii jo määräilemään meitä. Nyt sinun käy vielä
pahemmin kuin noiden miesten!"
Kuulostaa hälyttävän tutulta, että
miesten väkivaltainen uho kohdistuu juuri maahanmuuttajamieheen ja hänen
vieraisiinsa. Kyseessä ei tietenkään ole homoseksuaalisuuden ilmaus vaan
seksuaalisella väkivallalla, joukkoraiskauksella uhkailu. Miehethän sanovat
itsekin, että vieraiden miesten käy pahasti, ja Lootin “vielä pahemmin.” Ilmiö,
joka uhkausten taustalla on, ei ole seksuaalisuus vaan muukalaisvihamielisyys,
rasismi.
Raamatussa ei puhuta
homoseksuaalisuudesta mitään, koska käsitettä ei kirjojen syntyaikana tunnettu.
Homoutta käsitteenä ei vastusteta eikä puolusteta. Sitä ei yksinkertaisesti ole
olemassa. Kuuluisia samansukupuolisia pareja tietenkin on, esimerkiksi Daavid
ja Jonatan:
“Niin Jonatan teki liiton Daavidin suvun kanssa ja
sanoi: "Herra kostakoon Daavidin vihollisille!" Ja Jonatan pyysi
vielä Daavidiakin vannomaan heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän
rakasti Daavidia yhtä paljon kuin omaa henkeään.” - 1. Sam.
20:16-17
Daavid sanoi:
“Raskas on suruni sinun tähtesi, veljeni Jonatan.
Sinä olit minulle rakas.
Minulle oli sinun ystävyytesi
naisen rakkautta ihanampi. - 2. Sam. 1:26
Nyt joku voi sanoa, että ystäviähän
nämä miehet olivat eivätkä rakastavaisia! Ja niinkin voi ajatella. Emme saa
koskaan tietää, kumpi oli kyseessä - tuhansien vuosien takaisten tekstien
tulkitseminen on aina arvailua.
Hyvinkin helposti todennettava muukalaisvihamielisyys
sen sijaan elää ja voi Raamatun lehdillä hyvin. Se ei kuitenkaan koskaan ole
hyväksyttyä vaan pikemminkin tuomittava ominaisuus.
Samasta tuomittavasta
muukalaisvihamielisyydestä kertoo Toisen Mooseksen kirjan alku. Siinä
israelilaiset ovat päätyneet Egyptiin nälänhätää pakoon - he ovat siis kuin
nykyajan ilmastopakolaisia.
Ilmapiiri heitä kohtaan on vihamielinen:
“Egyptissä nousi valtaan uusi kuningas, joka ei
tiennyt Joosefista mitään. Hän sanoi kansalleen: "Israelilaiset ovat
tulleet liian lukuisiksi ja voimakkaiksi. Nyt meidän on toimittava viisaasti,
etteivät he enää lisäänny. - - Niin israelilaisille asetettiin työnjohtajia,
joiden oli määrä näännyttää heidät raskaalla pakkotyöllä. Heidät pantiin
rakentamaan Pitomin ja Ramseksen kaupungit, joihin tuli faraon varastot. Mutta
mitä enemmän heitä sorrettiin, sitä enemmän he lisääntyivät ja sitä laajemmalle
he levisivät, niin että egyptiläiset alkoivat vihata heitä. He pakottivat
lopulta israelilaiset orjikseen ja katkeroittivat heidän elämänsä ankaralla
työllä, laastin- ja tiilenteolla ja raskaalla maatyöllä, kaikenlaisella
pakkotyöllä.” (2. Moos
1:8-14)
Egyptin kuninkaan kohtalo on
kuitenkin karu; sorretut kääntyvät sortajaansa vastaan ja meri huuhtoo
kuninkaan sotavaunut tiehensä. Samoin käy Sodoman väkivaltaisille miehille:
tuli peittää heidät alleen.
Raamatun sanoma on harvoin suunnattu
tyytyväisille, menestyville ja etuoikeutetuille. Päinvastoin se on lupaus
vapaudesta niille, joita elämänsä onnistujat kolhivat viedessään puheenvuorot palavereissa, pullat kahvipöydässä ja palstatilan vähemmistöjä koskevassa keskustelussa.
Jokaisessa meistä on näitä molempia.
Ripaus niin etuoikeutettua kuin kolhittua, sortajaa kuin sorrettua. Siksi myös
Raamatun lupaukset vapaudesta koskettavat jokaista.
Ajattelen kuitenkin itse, ettei minun
käy päinsä jäädä vain tunnelmoimaan Jumalan lupauksien äärelle. On tehtävä
työtä, tehtävä parannusta. Se, mikä minussa on kolhittua, ansaitsee tilaa ja
vapautta hengittää; ja se, mikä minussa on etuoikeutettua, minun on
tunnistettava, käsiteltävä ja tehtävä mahdollisuuksien mukaan vaarattomaksi,
etten olisi esteenä toisten vapaudelle.
että vapautat syyttömät kahleista,
irrotat ikeen hihnat
ja vapautat sorretut,
että murskaat kaikki ikeet,
murrat leipää nälkäiselle,
avaat kotisi kodittomalle,
vaatetat alastoman, kun hänet näet,
etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.
Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi
ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen.
PS. Jos sinun on vaikea kuvitella,
millä tavoin saattaisit olla etuoikeutettu, suosittelen lämpimästi tutustumista
harjoitukseen nimeltä etuoikeuskävely.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti